Heissan! Hello!
Maanantaina 4.9. näinkin uudestaan perjantaina näkemiäni Sapporon ystäviä Shinjukussa jossa hengasimme. Välissä kävin myös katsomassa SHIN:in konsertin Ebisussa (SHIN on siis entisen hajonneen ViViD:in vokalisti joka on nyt soolouralla, rakastin sitä bändiä valtavasti) ja palasin takaisin Shinjukuun. Ilta oli todella mukava, tällä kertaa jätin todellakin hyvästit ystävilleni.
On Monday 4th of September I saw my Sapporo friends again and we hung out in Shinjuku. Inbetween I went to Ebisu to see a concert of the solo vocalist SHIN (who was a vocalist of former band ViViD which I loved a lot) and went back to Shinjuku. The evening was really nice, this time I left the final goodbyes to my friends.
On Monday 4th of September I saw my Sapporo friends again and we hung out in Shinjuku. Inbetween I went to Ebisu to see a concert of the solo vocalist SHIN (who was a vocalist of former band ViViD which I loved a lot) and went back to Shinjuku. The evening was really nice, this time I left the final goodbyes to my friends.
Seuraavana päivänä tapasin toisen Sapporon ystäväni ja hengasimme Shinjukussa myös. Ensin kävimme karaokessa, jonka jälkeen menimme keilaamaan ja sitten syömään izakayaan vaikka olikin aikaista. Syönnin jälkeen ystäväni joutui kuitenkin palaamaan vanhempiensa luo ja minä palasin majapaikkaani.
Next day I met another Sapporo friend and hung around in Shinjuku again. First we went to karaoke, then bowling and then ate in izakaya even though it was early. After that my friend had to leave and I returned to my air bnb.
Next day I met another Sapporo friend and hung around in Shinjuku again. First we went to karaoke, then bowling and then ate in izakaya even though it was early. After that my friend had to leave and I returned to my air bnb.
Keskiviikko 6. päivä oli jälleen päivä, jolloin ei ollut mitään menoa. Käytin päivän kuitenkin suurimmalta osin laukkuni pakkaamiseen (jälleen oli tuskaista pakata 30kg edestä tavaraa sinne)...
Wednesday the 6th was the second day when I had absolutely no plans. I spent the day packing my 30kg luggage again...
Torstai oli todella onnistunut päivä! Pakkailin alkupäivän, iltapäivällä menin viimeiseen konserttiin Tokiossa, vuorossa oli ∞INFi2TY. Konserttipaikka oli hyvin pieni, joten keikka oli intensiivinen ja oli hauskaa! Hyviä biisejä, hymyilevät jäsenet ja fanit (oli jopa 3 ranskalaista fania myös!). Keikan jälkeen oli myös mahdollisuus ottaa kuva bändin kanssa! Konserttilippuni mahdollisti sen, että sain toisenkin kuvan, joten valitsin kaksi lempijäsentäni istumaan viereeni. Jännitin taas ihan hulluna, mutta hyvin meni, sain puhuttua bändin kanssa hieman (mm. että olen Suomesta ja palaan sinne sunnuntaina, opiskelin Sapporossa jne.) ja he kohteliaasti kysyivät kuinka sanoa "kiitos" suomeksi. Yritin opettaa, mutta jostain syystä he eivät vaan saaneet sitä oikein, arvostan kyllä kovasti yritystä! :-P Vielä lopussa kun juuri olin poistumassa verhon taakse he yrittivät lausua sitä, kiitin heitä takaisin ja lähdin.
Seuraavaksi lähdin Shibuyaan, jossa tapasin japanilaisen kaverini ja lähdimme testaamaan vankilateemaista ravintolaa nimeltä Alcatraz E.R. Olin todella innoissani, eikä paikka pettänyt odotuksiani! Söin paistettua riisiä ja tilasin erilaisia shotteja ja juoman, jossa oli inkivääriolutta ja tequilaa. Kesken kaiken valot yhtäkkiä sammutettiin ja kuului karmiva ääni joka puhui stereoista, sekä askelia ja pian ihmiset eri "selleissään" rupesivat kiljumaan. Me istuimme vastapäätä yhtä oviaukkoa jonka eteen oli vedetty verho, ja pian näin sen alta lähestyvät askeleet ja sieltä tuli pelottava pelle pesäpallomailan kanssa! Olin kauhuissani (vaikken pellejä pelkääkään) ja se tietysti tuli meidän selliimme ja ihan korvani juureen... Onneksi se ei viipynyt kauaa vaan lähti sitten seuraavaan selliin. Pian valot palautettiin ja pystyimme jatkamaan syömistä.
Sulkemisajan jälkeen kiertelimme Shibuyassa ja päädyimme toiseen izakayaan toviksi, kunnes lähdimme Harajukuun käymään söpössä pikkubaarissa. Olimme sielläkin jonkin aikaa, kunnes oli aika palata nukkumaan. Ihana viimeinen Tokio-päivä.
- Thursday was a very succesful day! In the evening I had my last concert in Tokyo; ∞INFi2TY. The venue was small and concert was fun and intensive!
- I could take 2 photos with the band (had to choose 2 favourite members to sit next to me while others were behind us) and talk with them a bit! They even tried to say thank you in Finnish ("kiitos").
- Next I went to Shibuya to meet my Japanese friend and we went to check the prison themed restaurant Alcatraz E.R. which was so cool! I ate fried rice and ordered many shots and a drink that had ginger ale and tequila together.
- Suddenly all the lights were switched off and a creepy voice talked through the stereos. Then people in their "cells" started to scream. I almost screamed too when a clown with a baseball bat came behind a curtain (we sat opposite of that doorway) and of course it had to come right next to me... Luckily I'm not afraid of clowns, then it would have been even worse. It continued its way to other cells and soon lights were switched on again and we could continue eating.
- After Alcatraz E.R. we went to some izakaya for a while and then visited a cute little bar in Harajuku. We spent some time in there too until it was time to return back to air bnb. What a lovely last Tokyo day.
Perjantaina puoliltapäivin lähdin Tokiosta luotijunalla Nagoyaan. Hyvin pääsin laukkuni kanssa perille hostelliin, joka muistutti kapselihotelleja. Nagoyassakin oli todella kuuma, joten kävin suihkussa ja rentouduin hetken ennen kuin lähdin viimeiseen konserttiini Japanissa. LONDBOY kolmannen ja samalla viimeisen kerran. Tässäkin konsertissa oli kaksi muuta ulkomaalaista lisäkseni. Jälleen kaikki hyvät biisit sekä lempparini kuulin, hieman haikeaa oli ajatella että ne kuuli nyt viimeistä kertaa ikinä. Konsertin jälkeen Rio oli myymässä chekejä, ja tällä kertaa ei sentään erikois-chekiä tullut, mutta se ei haitannut, sillä seuraavana päivänä heidät näki taas fanitapahtuman merkeissä.
On Friday I left to Nagoya by bullet train, I stayed in a hostel that resembled capsule hotels. It was very hot in Nagoya too, so I took a shower and relaxed before I went to my last concert in Japan. LONDBOY for the third and last time. In this concert there were two foreigners with me. Again got to hear all the good songs and my favourites, it was bit sad to hear them for the last time ever. After the concert, Rio was selling chekis, and this time I didn't get the special one, but it was okay as I would see them the next day in the fan event.
Viimeinen kokonainen Japanin päiväni alkoi tavaroiden pakkaamisella ja jätin laukkuni hostellille odottamaan lähtöäni kentälle (seuraava majapaikkani, kapselihotelli, oli kentän sisällä). Söin aamupalan jossain tavaratalon sisällä ja lähdin turisteilemaan viimeistä kertaa, nimittäin katsomaan Nagoyan linnaa. Oli todella mukavaa kierrellä siellä, vaikkei se Himejiä lyökään. Sieltä lähdin sitten fanitapaamiseen, joka oli ensimmäinen minulle Japanissa (jännitti että miten pärjäisin, olin lukenut vain netistä miten homma toimii niissä). Jonottaessamme sisälle saimme kirjoittaa kysymyksiä bändille (minäkin raapustin kolme seinää vasten, huomasi heti että ulkomaalainen oli ne kirjoittanut kuten myöhemmin kävi ilmi), ja menimme hissillä ylös pienehköön kokoustilaan, jossa istuimme/seisoimme ja bändi istui pöydän takana etuosassa. Aluksi oli Q&A, toinen kitaristi Kanade luki fanien kysymyksiä ja kaikki vastasivat. Minultakin luettiin kaksi kysymystä (olin mielissäni, mutta samalla hermostunut, kun Kanade sanoi että "Tämä on ulkomaalaisen kirjoittama" :-P)! Kysymykseni, jotka luettiin, olivat että mitä he tekisivät ensimmäisenä viimeisen konserttinsa jälkeen (mihin he kommentoivat että mielenkiintoinen kysymys), ja mikä oli heidän lemppari japanilainen sanansa. Pian Q&A loppui, jonka jälkeen oli aika jonottaa nimikirjoituksia ja kättelyitä. Nimmareita varten otin yhden heidän CD:nsä kansilehtisen. Jotkut ottivat pyyhkeisiin, pehmoleluihin, lippuihin, kännykänkuoriin jne.
Ensimmäisenä oli Kanade, joka kysyi olinko kirjoittanut ne kysymykset ja kehui niitä. Kiitin kovasti, ja kättelimme. Seuraavaksi oli basisti Teika ja hän sanoi jotain englanniksi ja kysyi sitten japaniksi että osaanko puhua japaniksi, johon vastasin että osaan ja hän kiitti. Jälleen kättely ja siirryin vokalisti ROYhin, joka huudahti iloisesti kun saavuin hänen eteensä (tunnisti nyt kai samantien) ja kysyi nimeäni (piti toistaa muutaman kerran, kunnes japanilaismaisesti tavuttaen hän sai selvän; he-ru-ka) ja hän käytti kansilehtisestä kokonaan toisen sivun. Hän puhui englanniksi koko ajan ja taas kättely. Sitten oli rumpali Ryogan vuoro. Hän kysyi mistä maasta olin ja onko siellä (Suomessa) hyvää riisiä. :-P Huvitti kamalasti. Hän toivotti turvallista kotimatkaa ja jatkoin viimeisen jäsenen luo, joka oli toinen kitaristi Rio ja hän myös kiitti. Muilla oli loistava kädenpuristus paitsi Riolla, jolla oli "kuollut kala" puristus.
Sitten odottelimme, että kaikki olivat käyneet jäsenet läpi. Sillä välin ostin lisää chekejä ja juttelin eilisessä konsertissa olleille ulkomaalaisille faneille, jotka olivat Brasiliasta, he olivat todella mukavia ja olivat myös olleet katsomassa SuG:in jäähyväiskonserttia. Kun kaikki olivat valmiita, oli aika ottaa yhteiskuvat! Olin todella innoissani, minulla oli jo kaksi kuvaa ROYn kanssa, mutta nyt koko bändi pääsisi samaan kuvaan! Onneksi ei tarvinnut itse pidellä puhelinta, olisi käsi tärissyt liikaa, vaan Kanade otti puhelimet ja kuvat kun muu bändi kokoontui sillä välin ympärille. Kuvan jälkeen ROY kiitti vielä kerran ja kätteli minua, toivotin heille hyvää jatkoa ja lähdin ihanien muistojen kera kohti hostellia, jossa puhuin siskoni kanssa puhelimessa melkein tunnin (netin kautta siis). Sitten otin laukkuni ja lähdin raahautumaan kohti lentokenttäjunaa, jonka tietysti piti olla kauhean kaukana, mutta onneksi kohtelias englantia puhuva japanilaismies tuli avukseni ja kantoi laukkuni portaissa, en olisi selvinnyt yksin saati löytänyt sitä hemmetin junaa.
Porttien jälkeen tuli kuitenkin toiset isot portaat eikä hissiä ollut (avulias mies oli ottanut toisen linjan jo), joten yritin mennä portaita alas, mutta eihän siitä mitään tullut, olisi laukku lähtenyt vyörymään alas. Onneksi taas tuli ihana kohtelias japanilaismies paikalle nähdessään ahdistukseni ja kysyi kantaisiko hän sen alas. Niinpä olin taas pelastettu ja ehdin juuri ja juuri junaankin.
Kentälle saavuttuani kirjauduin sisään kapselihotelliin, söin, ja hain toisen matkalaukkuni joka oli onneksi saapunut Sapporosta, se tuntui niin kevyeltä verrattuna 30kg laukkuun vaikka sekin oli ääriään myöten täynnä. Sitten vain odottelin nukkumaanmenoa, ja sen jälkeen lähtöä, joka oli 10.9. aamulla. Aluksi oli väärinkäsitys laukun ylipainomaksusta (piti maksaa yli 500€, mutta onneksi se oli vain virhe ja maksoin reilusti alle satasen loppujen lopuksi), mutta muuten matkat sujuivat vaivattomasti ja palasin Suomeen molempien laukkujen kera.
- My last full day in Japan started with packing, I left my suitcase in the hostel to wait for the evening, and had breakfast inside some department store. Then I went to see Nagoya castle, I enjoyed it.
- Then I had LONDBOY's fan event that was my first in Japan and I was nervous. We wrote our questions to a piece of paper and went to the event space where the band was sitting behind a long table in the front.
- First there was the Q&A, guitarist Kanade read the questions and everyone answered. He read two of my three questions (I was happy but also nervous as he stated aloud that they were written by a foreigner, clearly my kanji attempts against a wall looked awful lol).
- Then it was time for signatures and handshakes. Kanade asked me if I had written the questions and then praised them, bassist Teika asked if I can speak Japanese, vocalist ROY gave a happy shout when he saw me again and asked my name so he could write it to the CD cover booklet I used for the signatures. Drummer Ryoga asked where I was from and if there's good rice (this amused me greatly) and finally there was other guitarist Rio who also thanked me. Everyone had a good firm handshake except Rio that had the "dead fish" handshake. :-P
- We waited until everyone had had their signatures, meanwhile I bought more chekis and talked with the two foreign fans that were in yesterday's concert. They were from Brazil and so friendly! They had been in SuG's farewell concert too.
- Then it was time for group photos! I was happy to have the whole band in the picture too, I had two with ROY already haha. Luckily Kanade took the selfies, my hand would have shaken too much. ROY shook my hand once more and thanked, I wished them good luck and left with lovely memories. I talked with my sister for one hour before I started to leave towards the airport where my next accommodation was (a capsule hotel inside the airport).
- I was lucky to have two friendly Japanese men to help me with the suitcase in the stairs and find the right train to the airport. There I checked in, ate, had a shower and picked up my 2nd suitcase that luckily had arrived from Sapporo. Then I just waited for the departure next morning (10th of September).
- All the flights went well, first there was a misunderstanding with the payment of the extra weight of the other suitcase (first had to pay over 500€, but in the end it was far less than 100€). I arrived safely in Finland with both suitcases.
Wednesday the 6th was the second day when I had absolutely no plans. I spent the day packing my 30kg luggage again...
Torstai oli todella onnistunut päivä! Pakkailin alkupäivän, iltapäivällä menin viimeiseen konserttiin Tokiossa, vuorossa oli ∞INFi2TY. Konserttipaikka oli hyvin pieni, joten keikka oli intensiivinen ja oli hauskaa! Hyviä biisejä, hymyilevät jäsenet ja fanit (oli jopa 3 ranskalaista fania myös!). Keikan jälkeen oli myös mahdollisuus ottaa kuva bändin kanssa! Konserttilippuni mahdollisti sen, että sain toisenkin kuvan, joten valitsin kaksi lempijäsentäni istumaan viereeni. Jännitin taas ihan hulluna, mutta hyvin meni, sain puhuttua bändin kanssa hieman (mm. että olen Suomesta ja palaan sinne sunnuntaina, opiskelin Sapporossa jne.) ja he kohteliaasti kysyivät kuinka sanoa "kiitos" suomeksi. Yritin opettaa, mutta jostain syystä he eivät vaan saaneet sitä oikein, arvostan kyllä kovasti yritystä! :-P Vielä lopussa kun juuri olin poistumassa verhon taakse he yrittivät lausua sitä, kiitin heitä takaisin ja lähdin.
Seuraavaksi lähdin Shibuyaan, jossa tapasin japanilaisen kaverini ja lähdimme testaamaan vankilateemaista ravintolaa nimeltä Alcatraz E.R. Olin todella innoissani, eikä paikka pettänyt odotuksiani! Söin paistettua riisiä ja tilasin erilaisia shotteja ja juoman, jossa oli inkivääriolutta ja tequilaa. Kesken kaiken valot yhtäkkiä sammutettiin ja kuului karmiva ääni joka puhui stereoista, sekä askelia ja pian ihmiset eri "selleissään" rupesivat kiljumaan. Me istuimme vastapäätä yhtä oviaukkoa jonka eteen oli vedetty verho, ja pian näin sen alta lähestyvät askeleet ja sieltä tuli pelottava pelle pesäpallomailan kanssa! Olin kauhuissani (vaikken pellejä pelkääkään) ja se tietysti tuli meidän selliimme ja ihan korvani juureen... Onneksi se ei viipynyt kauaa vaan lähti sitten seuraavaan selliin. Pian valot palautettiin ja pystyimme jatkamaan syömistä.
Sulkemisajan jälkeen kiertelimme Shibuyassa ja päädyimme toiseen izakayaan toviksi, kunnes lähdimme Harajukuun käymään söpössä pikkubaarissa. Olimme sielläkin jonkin aikaa, kunnes oli aika palata nukkumaan. Ihana viimeinen Tokio-päivä.
- Thursday was a very succesful day! In the evening I had my last concert in Tokyo; ∞INFi2TY. The venue was small and concert was fun and intensive!
- I could take 2 photos with the band (had to choose 2 favourite members to sit next to me while others were behind us) and talk with them a bit! They even tried to say thank you in Finnish ("kiitos").
- Next I went to Shibuya to meet my Japanese friend and we went to check the prison themed restaurant Alcatraz E.R. which was so cool! I ate fried rice and ordered many shots and a drink that had ginger ale and tequila together.
- Suddenly all the lights were switched off and a creepy voice talked through the stereos. Then people in their "cells" started to scream. I almost screamed too when a clown with a baseball bat came behind a curtain (we sat opposite of that doorway) and of course it had to come right next to me... Luckily I'm not afraid of clowns, then it would have been even worse. It continued its way to other cells and soon lights were switched on again and we could continue eating.
- After Alcatraz E.R. we went to some izakaya for a while and then visited a cute little bar in Harajuku. We spent some time in there too until it was time to return back to air bnb. What a lovely last Tokyo day.
 |
| Yes, the rice was like this on purpose. |
 |
| Some izakaya food |
 |
| kurkku = cucumber/throat |
Perjantaina puoliltapäivin lähdin Tokiosta luotijunalla Nagoyaan. Hyvin pääsin laukkuni kanssa perille hostelliin, joka muistutti kapselihotelleja. Nagoyassakin oli todella kuuma, joten kävin suihkussa ja rentouduin hetken ennen kuin lähdin viimeiseen konserttiini Japanissa. LONDBOY kolmannen ja samalla viimeisen kerran. Tässäkin konsertissa oli kaksi muuta ulkomaalaista lisäkseni. Jälleen kaikki hyvät biisit sekä lempparini kuulin, hieman haikeaa oli ajatella että ne kuuli nyt viimeistä kertaa ikinä. Konsertin jälkeen Rio oli myymässä chekejä, ja tällä kertaa ei sentään erikois-chekiä tullut, mutta se ei haitannut, sillä seuraavana päivänä heidät näki taas fanitapahtuman merkeissä.
On Friday I left to Nagoya by bullet train, I stayed in a hostel that resembled capsule hotels. It was very hot in Nagoya too, so I took a shower and relaxed before I went to my last concert in Japan. LONDBOY for the third and last time. In this concert there were two foreigners with me. Again got to hear all the good songs and my favourites, it was bit sad to hear them for the last time ever. After the concert, Rio was selling chekis, and this time I didn't get the special one, but it was okay as I would see them the next day in the fan event.
Viimeinen kokonainen Japanin päiväni alkoi tavaroiden pakkaamisella ja jätin laukkuni hostellille odottamaan lähtöäni kentälle (seuraava majapaikkani, kapselihotelli, oli kentän sisällä). Söin aamupalan jossain tavaratalon sisällä ja lähdin turisteilemaan viimeistä kertaa, nimittäin katsomaan Nagoyan linnaa. Oli todella mukavaa kierrellä siellä, vaikkei se Himejiä lyökään. Sieltä lähdin sitten fanitapaamiseen, joka oli ensimmäinen minulle Japanissa (jännitti että miten pärjäisin, olin lukenut vain netistä miten homma toimii niissä). Jonottaessamme sisälle saimme kirjoittaa kysymyksiä bändille (minäkin raapustin kolme seinää vasten, huomasi heti että ulkomaalainen oli ne kirjoittanut kuten myöhemmin kävi ilmi), ja menimme hissillä ylös pienehköön kokoustilaan, jossa istuimme/seisoimme ja bändi istui pöydän takana etuosassa. Aluksi oli Q&A, toinen kitaristi Kanade luki fanien kysymyksiä ja kaikki vastasivat. Minultakin luettiin kaksi kysymystä (olin mielissäni, mutta samalla hermostunut, kun Kanade sanoi että "Tämä on ulkomaalaisen kirjoittama" :-P)! Kysymykseni, jotka luettiin, olivat että mitä he tekisivät ensimmäisenä viimeisen konserttinsa jälkeen (mihin he kommentoivat että mielenkiintoinen kysymys), ja mikä oli heidän lemppari japanilainen sanansa. Pian Q&A loppui, jonka jälkeen oli aika jonottaa nimikirjoituksia ja kättelyitä. Nimmareita varten otin yhden heidän CD:nsä kansilehtisen. Jotkut ottivat pyyhkeisiin, pehmoleluihin, lippuihin, kännykänkuoriin jne.
Ensimmäisenä oli Kanade, joka kysyi olinko kirjoittanut ne kysymykset ja kehui niitä. Kiitin kovasti, ja kättelimme. Seuraavaksi oli basisti Teika ja hän sanoi jotain englanniksi ja kysyi sitten japaniksi että osaanko puhua japaniksi, johon vastasin että osaan ja hän kiitti. Jälleen kättely ja siirryin vokalisti ROYhin, joka huudahti iloisesti kun saavuin hänen eteensä (tunnisti nyt kai samantien) ja kysyi nimeäni (piti toistaa muutaman kerran, kunnes japanilaismaisesti tavuttaen hän sai selvän; he-ru-ka) ja hän käytti kansilehtisestä kokonaan toisen sivun. Hän puhui englanniksi koko ajan ja taas kättely. Sitten oli rumpali Ryogan vuoro. Hän kysyi mistä maasta olin ja onko siellä (Suomessa) hyvää riisiä. :-P Huvitti kamalasti. Hän toivotti turvallista kotimatkaa ja jatkoin viimeisen jäsenen luo, joka oli toinen kitaristi Rio ja hän myös kiitti. Muilla oli loistava kädenpuristus paitsi Riolla, jolla oli "kuollut kala" puristus.
Sitten odottelimme, että kaikki olivat käyneet jäsenet läpi. Sillä välin ostin lisää chekejä ja juttelin eilisessä konsertissa olleille ulkomaalaisille faneille, jotka olivat Brasiliasta, he olivat todella mukavia ja olivat myös olleet katsomassa SuG:in jäähyväiskonserttia. Kun kaikki olivat valmiita, oli aika ottaa yhteiskuvat! Olin todella innoissani, minulla oli jo kaksi kuvaa ROYn kanssa, mutta nyt koko bändi pääsisi samaan kuvaan! Onneksi ei tarvinnut itse pidellä puhelinta, olisi käsi tärissyt liikaa, vaan Kanade otti puhelimet ja kuvat kun muu bändi kokoontui sillä välin ympärille. Kuvan jälkeen ROY kiitti vielä kerran ja kätteli minua, toivotin heille hyvää jatkoa ja lähdin ihanien muistojen kera kohti hostellia, jossa puhuin siskoni kanssa puhelimessa melkein tunnin (netin kautta siis). Sitten otin laukkuni ja lähdin raahautumaan kohti lentokenttäjunaa, jonka tietysti piti olla kauhean kaukana, mutta onneksi kohtelias englantia puhuva japanilaismies tuli avukseni ja kantoi laukkuni portaissa, en olisi selvinnyt yksin saati löytänyt sitä hemmetin junaa.
Porttien jälkeen tuli kuitenkin toiset isot portaat eikä hissiä ollut (avulias mies oli ottanut toisen linjan jo), joten yritin mennä portaita alas, mutta eihän siitä mitään tullut, olisi laukku lähtenyt vyörymään alas. Onneksi taas tuli ihana kohtelias japanilaismies paikalle nähdessään ahdistukseni ja kysyi kantaisiko hän sen alas. Niinpä olin taas pelastettu ja ehdin juuri ja juuri junaankin.
Kentälle saavuttuani kirjauduin sisään kapselihotelliin, söin, ja hain toisen matkalaukkuni joka oli onneksi saapunut Sapporosta, se tuntui niin kevyeltä verrattuna 30kg laukkuun vaikka sekin oli ääriään myöten täynnä. Sitten vain odottelin nukkumaanmenoa, ja sen jälkeen lähtöä, joka oli 10.9. aamulla. Aluksi oli väärinkäsitys laukun ylipainomaksusta (piti maksaa yli 500€, mutta onneksi se oli vain virhe ja maksoin reilusti alle satasen loppujen lopuksi), mutta muuten matkat sujuivat vaivattomasti ja palasin Suomeen molempien laukkujen kera.
- My last full day in Japan started with packing, I left my suitcase in the hostel to wait for the evening, and had breakfast inside some department store. Then I went to see Nagoya castle, I enjoyed it.
- Then I had LONDBOY's fan event that was my first in Japan and I was nervous. We wrote our questions to a piece of paper and went to the event space where the band was sitting behind a long table in the front.
- First there was the Q&A, guitarist Kanade read the questions and everyone answered. He read two of my three questions (I was happy but also nervous as he stated aloud that they were written by a foreigner, clearly my kanji attempts against a wall looked awful lol).
- Then it was time for signatures and handshakes. Kanade asked me if I had written the questions and then praised them, bassist Teika asked if I can speak Japanese, vocalist ROY gave a happy shout when he saw me again and asked my name so he could write it to the CD cover booklet I used for the signatures. Drummer Ryoga asked where I was from and if there's good rice (this amused me greatly) and finally there was other guitarist Rio who also thanked me. Everyone had a good firm handshake except Rio that had the "dead fish" handshake. :-P
- We waited until everyone had had their signatures, meanwhile I bought more chekis and talked with the two foreign fans that were in yesterday's concert. They were from Brazil and so friendly! They had been in SuG's farewell concert too.
- Then it was time for group photos! I was happy to have the whole band in the picture too, I had two with ROY already haha. Luckily Kanade took the selfies, my hand would have shaken too much. ROY shook my hand once more and thanked, I wished them good luck and left with lovely memories. I talked with my sister for one hour before I started to leave towards the airport where my next accommodation was (a capsule hotel inside the airport).
- I was lucky to have two friendly Japanese men to help me with the suitcase in the stairs and find the right train to the airport. There I checked in, ate, had a shower and picked up my 2nd suitcase that luckily had arrived from Sapporo. Then I just waited for the departure next morning (10th of September).
- All the flights went well, first there was a misunderstanding with the payment of the extra weight of the other suitcase (first had to pay over 500€, but in the end it was far less than 100€). I arrived safely in Finland with both suitcases.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti